Asioita, jotka muistaa, kun vaihtaa maisemaa

Viimeisten parin vuoden aikana on välillä tuntunut, että maailma on kutistunut. Pandemia supisti sen ensin konkreettisesti ja sitten pääni sisällä. Alkoi tuntua, että se on ruokapöytä, jonka ääressä kirjoitan, ikkunasta näkyvät kadut, ihmisten kodit, lähiseutujen metsät yhä uudelleen ja uudelleen. Pieni.

Se on kamala tunne, sillä en tahdo pientä ja aina tuttua elämää, vaan sellaisen, jonka maailma on suuri ja täynnä mahdollisuuksia.

Olin viime viikon Lapissa. Hiihdin, katselin ympärillä kohoavia tuntureita ja tunsin, että olen taas täysillä elossa.

Kun lensin kotiin, aurinko oli juuri laskemassa ja pilvet näyttivät hattaroilta, taivaanrannassa satoi lunta ja päivän viime säteet värjäsivät taivaan vaaleanpunaiseksi. Silloin mietin, miten mahtava luonto onkaan ja miten valtava tämä maailma. Sen vain unohtaa, jos viettää liikaa aikaa kotona ja omassa päässään.

Ja sen muistaa, kun lähtee sieltä. Muistaa, että suurin este on usein oma ajatusmaailma, tunne siitä, millaista elämä on ja mikä on mahdollista ja mikä ei. Kun siitä tunteesta päästää irti, voi tehdä melkein mitä vain. Sillä maailma on niin paljon – ja elämä voi sekin olla.

Saatat tykätä myös näistä

1 kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *