Kaupunkiluonnon puolesta

Ketä äänestäisi, kas siinä pulma. Nämä kuntavaalit tuottavat melkoisesti päänvaivaa, koska haluaisin löytää Espoosta ehdokkaan: 

  • joka haluaa suojella luontoa
  • joka aikoo taistella ilmaston puolesta
  • joka tahtoo säilyttää lähiluonnon 
  • jolle eläinoikeudet ovat tärkeitä ja joka siis kannattaa esimerkiksi koulujen kasvisruokapäiviä
  • joka ajaa sekä koulutuksen, julkisen terveydenhuollon että vanhusten asiaa ja ylipäätään kannattaa ihmisten yhdenvertaisuutta

Pulma on se, että ilmastotavoitteet ja lähiluonnon suojelu eivät tunnu menevän ihan yksi yhteen. En oikein kannata kaupunkien tiivistämistä, jos se tarkoittaa lähiluonnon jyräämistä.

Mielestäni luontoon pitäisi päästä myös ilman autoa. Eli luontoa tarvitaan lähelle. Uskon, että kaupunkien pienet metsiköt ovat monille tärkeitä ja lisäävät hyvinvointia.

Tämä on myös yhdenvertaisuuskysymys. Jos lähiluontoa ei säilytetä, autottomat joutuvat huonompaan asemaan, eivätkä pääse nauttimaan luonnosta samoin kuin autolliset.

Pääkaupunkiseudun metsiin ja luontopaikkoihin ei todellakaan ole hyviä julkisia yhteyksiä. Tämä harmitti itseäni kovasti silloin, kun en vielä omistanut autoa – ja juuri tämän takia päädyin sitten sen auton hankkimaan. Mikä taas ei ole ilmaston kannalta hyvä teko, eikä kaupunkeja pitäisi suunnitella niin, että se kannustaa yksityisautoiluun.

Toki joissain paikoissa tiivistämisessä on tietenkin kaikki järki. Esimerkiksi vanhat teollisuusalueet ja käyttämättömät toimistotalot, joista Hesari juuri kirjoitti, kannattaisi käyttää tiiviiseen asuinrakentamiseen ja uudet alueet suunnitella tiiviimmin. Meidän uusi paritalomme ja sen kaveri rakennetaan vanhan omakotitalon tontille. Se on järkevää: luontoa ei tuhota, mutta saadaan silti enemmän asuntoja.

Siitä en tykkää, että kaikki kaunis ja vehreä jyrätään talojen ja infran alle. Enkä kestä, kun usein Suomessa rakennetaan niin rumaa. Tuntuu, että kauniilla ympäristöllä ei useinkaan nähdä täällä arvoa.

Yksi esimerkki kamalasta rakentamisesta on Espooseen kaavailtu Hepokorven datakeskus, joka on kymmenen eduskuntatalon kokoinen kolossi ja jonka tieltä hävitettäisiin kaunista metsää ja peltomaisemaa ja tuhottaisiin samalla ulkoilureitti.

Otan tämän vähän henkilökohtaisesti, koska se tulisi lapsuudenmaisemiini, ja ihan vieressä on tosi kauniita paikkoja, kuten Träskandan puisto, Marketan puisto, Oittaan ulkoilualue, suojeltu Matalajärvi, Nuuksio, hevostalleja, Vanha Kuninkaantie. Se myös pienentäisi viherkäytäviä suojeltujen alueiden välillä.

Miksei tällaisia voida sijoittaa jonnekin valmiiksi rumaan paikkaan?

Saatat tykätä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *